torstai 4. heinäkuuta 2013

Vincent Van Gogh.

Vincent on saapunut kotiin. Poika haettiin hoitotäti Ainolta 3.7. Vincent oli kerinnyt kiintyä Ainoon kovasti siellä viettämänsä viikon aikana ja lähdön hetki oli molemmille vaikea. Rohkean pikku Vincentin nenä ei kuitenkaan kauaa tutissut kun poika lähti tutustumaan uuteen asuinseutuun ja valloittamaan Kallion katuja.

Vincent on luonteeltaan rauhallinen ja tuumaileva pentu, mutta samalla kovin reipas ja ihmisrakas - erityisesti Vincent tykkää tytöistä ja naisista. Se pysähtyy lenkeillä mieluusti pää kenossa ihmettelemään ohikulkijoita sekä muita koiria ja kotonakin kurkistellaan tasaisin väliajoin ikkunasta. Leluja pojalla ei ole elämänsä aikana montaa ollut, joten niiden kanssa ei vielä oikein osata toimia vaikka niitä mielellään vähän aina pureskellaan ja säilytetään omassa pesässä. Namipallon jujun Vincent kuitenkin jo keksi. Muiden koirien seurassa Vincent osaa myös riehaantua, mutta leikkikaverin pitää olla tutumpi, ennen kuin Vincent uskaltaa tehdä aloitteen. Ruokaa Vincent rakastaa eikä tarvittu painon nostaminen todennäköisesti tule muodostamaan ongelmaa. Parasta mitä Vincent tietää on kuitenkin rapsutukset ja niitä poika jaksaisi vastaanottaa tuntitolkulla.

Ensimmäinen yö uudessa kodissa sujui rauhallisesti varmaan lähinnä koska poika oli niin puhki jännittävän päivän jälkeen. Sisäsiisteydessä on vielä vähän opettelua, mutta kehitystä on tapahtunut jo kahdessa päivässä huimasti ja toisena yönä unta kertyi jo hyvät 8h ilman taukoja tai kakkayllätyksiä. Ensimmäisen kokonaisen Kallio-päivän jännittävimpiin juttuihin kuuluivat hurja vedenkeitin sekä ärhäkkä pikkupinseri. Hölmistystä aiheuttivat myöskin Tokoin rannan hanhet. Lintukoiraa Vincentistä ei kuitenkaan selvästi löydy. Sen sijaan Vincent seuraa aina tarkasti, ettei kukaan jää lenkillä jälkeen ja että lauma pysyy kasassa jonkinlaisen paimenkoiran olemme siis itsellemme saaneet. Lenkkeily sujuu Vincentiltä muutenkin hyvin. Valjaat laitetaan päälle ja otetaan pois nätisti istuen, remmissä kävellään nätisti ja yhtään ei räksytetä. Vetämistä ilmenee ainoastaan, jos poika innostui tai hermostuu. Hermostusta aiheuttavat lähinnä muiden koirien haukkuminen tai oudosti käyttäytyvät ihmiset (joita Kalliosta valitettavasti näin aurinkoisina kesäiltoina aina löytyy). Paloautoja poika on ehkä kuitenkin nähnyt elämässään ennenkin, sillä niitten sireeneistä se ei ollut moksiskaan. Sama juttu kirkonkellojen kanssa.


Kuten todettua Vincent on vähän naistenmies ja hädän paikan tullen turvaa haetaan S:n jaloista. Hoitotädin mukaan syynä on tödennäköisesti se, ettei pentu Venäjän koiratarhoilla ole juuri miehiä nähnyt. Vincent on kuitenkin kahden päivän aikana todennut, että jos J on S:lle ihan kiva niin kai se on minullekin ja tänään Vincent antoi J:n pukea itselleen jo valjaat. Poikien keskenäisillä lenkeillä Vincent vielä vähän jännittää ja J:n iloksi tarpeet onkin sitten tehty meidän rappukäytävään ja joskus useampaan kerrokseen. Hyvää porrastreeniä J:lle.

Eilen Vincent tapasi nopeasti myös uuden koiraystävän Marion. Vincent on tarhalla ja hoitokodissa tottunut muihin koiriin, mutta silti kadulla uusien koirien, niin kuin ihmistenkin, tapaaminen vielä vähän jännittää. Kiltisti poika antaa kuitenkin muiden tulla haistelemaan. Marion avustuksella Vincent toivottavasti oppii jatkossa rohkeammaksi. Suunnitteilla on ainakin koirapuistotreffejä ja yhteisiä lenkkejä.

Tänään Vincentillä on jälleen suuri päivä kun edessä on ensikohtaaminen mummin ja ukin kanssa kohtarannassa. Rauhallisesti poika auttoi pakkaamisessa aamulla ja selviytyi hienosti myös ensimmäisestä pidemmästä poikaintuokiosta kun S kävi hammaslääkärillä. Myös automatka on tähän mennessä sujunut levon kannalta vaikka turvavyötä tulikin tuossa vähän maisteltua. Viikon rantaloman aikana Vincentin ohjelmaan kuuluu ainakin vähän yksinolo-, sisäsiisteys- ja lenkkeilyharjoituksia ja muutenkin luottamuksen luontia uuteen perheeseen sekä tietty lomailua. Katsotaan uskaltaisiko nuorimies kokeilla myös hiukan uimista. Ensiviikon puolella harjoittelussa avustamaan saapuu sitten serkkupoika Mooses, jonka tapaamista odotetaan jo jännityksellä.

1 kommentti:

  1. Kiva kun jatkat blogin pitämistä On ollut mukavaa lukea edellistä blogia. Tervetuloa Vinskille hieman outoon mutta sitäkin hauskempaan sukuumme!! Taiteilijasielu sopeutuu varmasti teidän arkeen. Toivottavasti nähdään pian : )

    VastaaPoista