Tiistaina kotiin palatessani minua odotti tuttuun tyyliin paitsi häntäänsä villisti viuhtova koirapoika, myös pieniä kasoja huolellisesti mytättyjä ja karvattuja vaatteitani sekä muita syötyjä hyödykkeitä. Pojalla oli protestilleen aihetta, sillä se joutui poikkeuksellisesti olemaan kotona yksin melkein 8 tuntia. Näin ei normaalisti pääse käymään, kiitos Jessen vuorotyön. Tiistaina minä kuitenkin jäin suoraan töistä oikeustapauskilpailujoukkueen palaveriin kaupunkiin. Osasin odottaa pientä kaaosta kotiin saapuessani, sillä Vinski on taituroinut aikaisemminkin. Tiistain kokemuksesta inspiroituneenena päätinkin tehdä pienimuotoista listaa tavaroista, jotka taiteilijanuorukaisemme on jo näiden muutamien kuukausien aikana kerinnyt tuhoamaan.
Mielenpainuvin episodi oli ehdottomasti ennen työjaksoni alkua, heti muuttomme jälkeen. Jesse sai luvan lähteä kavereiden kanssa illaksi jonkun mökille saunomaan ja minä jäin ensimmäistä kertaa yksin uuteen kotiin Vinskin kanssa. Jesse ja kaverit olivat juuri kerinneet Turun motarille, kun soitin perään. Kysymykseni kuului jotakuinkin näin: "Mitä pitää tehdä, jos lamppu räjähtää käsiin?". Olin Jessen lähdettyä päättänyt luoda vähän tunnelmavalaistusta odotellessani paria hyvää ystävää kakkukahveille. Yritin kytkeä yhtä pöytälampuistamme päälle, mutta syttymisen sijaan se leimahti sinisenä ja pamahti. Säikähdyksestä selvittyäni tajusin, että koko asunto oli pimentynyt. Jessen kanssa puhelimessa puhuessani katseeni kiinnittyi lampun johtoon. Kerkesin jo toteamaan Jesselle puhelimessa, että lampun johtokin paloi ihan karrelle, kunnes tajusin, ettei johto ollut palanut vaan tehokkaasti pureskeltu. Siinä sitten sännättiin kauppaan ostamaan uutta sulaketta, jota ei tietenkään löytynyt oikean mallista. Istuttiin sitten kavereiden kanssa ilta kynttilöiden ja keittiössä toimineen liestuulettimen valon kajossa.
Edellä kuvattu episodi sai vielä lisäväriä siitä, että jättäessäni Vinskin kiireessä juostakseni kauppaan, annoin sille päivän toisen siankorvan lohdutuslahjaksi. Se jäikin tyytyväisenä syömään sitä, mutta seurauksena oli sitten hyvin löysäksi käynyt masu, joka alkoi oireilemaan yöllä. Ulkoilimme kertaalleen kolmelta JA kuudelta, jonka jälkeen poika onnistui vielä löytämään jotain ripaskoitavaa aamujääni aikana. Jessen kotiin palatessa häntä odottikin äärimmäisen pirteä ja iloinen avovaimo ja vain hiukan uupunut koira.
Vinskin vatsa on muutenkin aiheuttanut ajoittain ongelmia, kun ollaan totutettu sitä elämään uudessa maassa, uusien ihmisten parissa sekä syömään kunnon ruokaa. Etenkin aluksi vatsavaivoja oli usein ja niistä saivat osansa esim. Niipperin kodinhoitohuone, Viidennen linjan rappukäytävä (neljässä eri kerroksessa kerralla) sekä Jessen isän tyyny. Nämä tapaukset ovat aina naurattaneet niitä tahoja, jotka eivät itse ole joutuneet ravaamaan edestakas kerrosten väliä suihkupullon kanssa (Jesse) tai vaihtamaan ripaskaisia tyynyliinoja, mutta itse olemme suht tyytyväisiä, että nyt pojan maha näyttäisi toimivan melko normaalisti.
Muita syödyksi joutuneita objekteja ovat olleet perinteisten pehmonallejen silmien lisäksi muun muassa kaksi tv:n antennijohtoa, Jessen puhelimen laturi, vanha polaroidkamera, minun korkokenkäni sekä eilen vielä - juuri ennen lähtöäni opiskelijajärjestön illanviettoon - musta pikkilaukkuni, jota pureskekltiin oikein antaumuksella. Vincentin varsinainen taidonnäyte on kuitenkin tehokkaasti kaluttu vaatekaappimme ovi, jota koristaa nykyään ihan kunnon reikä. Merkittävän tästä reiästä tekee se, että Vinski taiteili sen edellisessä tekstissä esitelty tötterö päässään ilmeisesti siten, että se sujautti törrerön reunan oven alle ja käytti sitä oven kampeamisessa auki sekä sen pitämisessä paikallaan ovea pureskellessaan. Elättelemme toiveita, että tämäkin vaihe kuuluu ohimenevään uhmaikään.
Mitäköhän tänään on syöty?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti